Nauru pidentää ikää!

Muut tytöt kertoivat jo pitkälti matkustuksesta määränpäähämme Saarenmaalle, joten tässä postauksessa asiasta ei enää (paljoa) jauheta!

Sen verran mainitaan kuitenkin, että sunnuntain 11.11. matkustuspäivä oli pitkä, mutta äkkiä huomattiin olevamme Tallinnassa. Vähän ruokailua, shoppailua (kuka mitäkin) ja lopulta pieni kaupunkikierros. Maanantaina 12.11. paljon puhuttu ja kehuttu valkoinen Mersu odotti seuruettamme hotellin edessä. Edessä oli siis myöskin paljon puhuttu neljän tunnin ajomatka Saarenmaalle, Kuressaareen. 
Matka sujui pääosin nukkuen, nauraen ja peläten. Hovikuskimme oli suhteellisen nopea liikkeissään, eikä aina ihan välttämättä tajunnut miten isoa autoa ajoi, vaan ohitteli Viron pienillä kaduilla useampia autoja kerralla. Hengissä kuitenkin selvittiin perille, ja siitä alkoi meidän viikkomme Saarenmaalla.
Maanantai jatkui hotelliin kirjautumisella, jonka jälkeen lähdimme lähes samantien leikkimään turisteja kartta kädessä; suuntanamme paikallinen ammattikoulu. Seurasimme katukylttejä, joissa mainittiin niin kohtu kuin humalakin. Ja näiden kylttien avulla löysimme itsemme määränpäähän; Kuressaare Ametikooliin (http://www.ametikool.ee/). 
Koululla hetken etsittyämme opastamme Taavia, lähdimme kiertämään pieneltä näyttävää koulua, joka lopulta paljastuikin astetta isommaksi ammattikouluksi. Ihmetystä aiheutti lähinnä se kun astuimme erääseen luokkaan kesken tunnin, ja saimme opettajalta tervehdyksen suomeksi! Selvisi että menossa on suomen kielen tunti, joka oli mielenkiintoista seurattavaa :)

Koululla vierähti tovi jos toinenkin, jonka takia nälkäkin kasvoi entisestään. Lopulta päädyimme paikalliseen ravintolaan, josta Henna kirjoittikin ensimmäisessä postauksessa.

Maanantaina osa kävi myös tutustumassa hotellissa sijaitsevaan pieneen kylpylään. Aikaisin nukkumaan, ja siinä olikin ensimmäinen päivä!

Tiistaina 13.11. oli edessä ensimmäinen työpäivä. Me allekirjoittaneet aloitimme päivän vastaanotossa Jaanan opastuksella klo 10-13. Kolmen tunnin aikana saimme käydä katsomassa hotellin sviittejä, deluxe-huoneita ja superior-huoneita. Kävimme myös läpi hotellimme kotisivuja ja kirjasimme ylös suomenkielisellä osiolla olevia kirjoitusvirheitä. Seurasimme myös yhden check-outin ja kaksi check-innia. 
Kolme tuntia meni nopeasti, jonka jälkeen alkoi "muutaman" tunnin vapaa, koska edessä oli vielä aikainen yövuoro klo 22-01. Vapaiden tuntien aikana otimme päiväunet ja vietimme aikaa porukassa ja yksin.
Yövuorokin meni nopeasti Ermen opastuksella. Kävimme tarkastamassa seuraavana päivänä hotelliin majoittuvien asiakkaiden huoneet ja Erme näytti meille myös yöajon teon. Pian huomasimme olevamme jo nukkumassa :)

Keskiviikkona 14.11. oli vuorossa seuraava työpäivä. Aamupalalla käytyämme vaihdoimme tarjoilijavaatteet päälle ja suuntasimme ravintolaan klo 11. Jasmiina kuitenkin joutui pukeutumaan hotellin omaan tarjoilijan asuun, joka aiheutti meissä kaikissa pientä naurua. Katoimme lounaspöytiä Mikan opastuksella ja jouduimme/pääsimme tarjoilemaan lounasta muille tytöille :) 
Paljon aikaa kuitenkin kului vain seisten ja ihmetellen maailmanmenoa. Saimme kuitenkin Heleniltä pienen opastetun kierroksen hotellissamme!
Klo 14 alkoi taas muutaman tunnin vapaa, jonka vietimme leväten hotellihuoneessa. Klo 18 palasimme ravintolaan, ja tällä kertaa A la carte-puolelle. Sielläkin suurin osa ajasta kului vain istuen ja rupatellen, mutta saimme kuitenkin taitella muutamia aamiaisservettejä! 
Klo 21 työvuoromme loppui ja suuntasimme hotellihuoneeseen vaihtamaan vaatteet ja sitten suuntasimme muun ryhmän kanssa ravintolaan kahville ja juttelemaan niitä näitä. Mutta nälkä yllätti taas kerran, ja puoliksi juoksuaskelin etsimme pienestä kylästä paikkaa josta saada ruokaa. La perla oli auki, mutta kun pääsimme sinne lopulta, niin kuulimme että keittiö on suljettu. Me kaksi ja Henna + Mona emme luovuttaneet vaan jatkoimme etsintöjä. Kävimme Pritsumajassakin (http://www.pritsumaja.ee/)  mutta sielläkin saimme kuulla keittiön olevan suljettu. Olihan se ymmärrettävää, koska kello kuitenkin oli jo yli kymmenen illalla!
Vielä tässä vaiheessakaan emme luovuttaneet, vaan jatkoimme matkaamme ilman päämäärää. Lopulta löysimme itsemme mutkien ja vesilätäköiden jälkeen Villemistä; http://monusvillem.edicypages.com/  josta saimme kuin saimmekin ruokaa! Pubiruokien jälkeen alkoi pitkältä tuntunut matka takaisin hotellille, jota viihdytti muun muassa erinäiset versiot Gangnam stylesta; sekä meiltä että paikallisilta nuorilta :D
Perille hotelliin päästyämme tajusimme ettei se matka sittenkään ollut niin kovin pitkä, se vain tuntui siltä niin monen vesilätäkön takia!
Muutama ikävuosi kuitenkin tuli lisää ruokahetken myötä :)